Itsearviointi

Jo ennen kurssin alkua minulla oli kovasti positiiviset ja odottavat tunnelmat tästä kurssista, jota Anne minulle suositteli, kun mietin itselleni sopivia kursseja tälle kesälle. Aihe olikin sopivan kevyt kesäkurssiksi ja kurssin toteutustapa innostava ja tietysti ihan tätä päivää. Itse blogin pitämisestä en kyllä etukäteen kovin innoissani ollut, mutta sujuihan sekin lopulta ihan mukavasti :)

Alun perin ajattelin tehdä enemmän jollakin tapaa henkilökohtaisia ”fiilis” tai ”mitä-tänään-mielessä” postauksia, mutta annetut sovellusesittelytehtävät sekä erityisesti HH Some tutuksi –blogissa kirjoituskynnyksen madaltamiseksi annettu vinkki, jossa kehotettiin meitä kurssilaisia aktivoitumaan ajankohtaisiin uutisiin, ohjasivat kirjoittelun enemmän eri lähteistä tapahtuvaan sosiaalisen median ilmiöiden ja tapahtumien seuraamiseen sekä niistä kiinnostavimpien referointiin omassa blogissani. Olin myös alun perin ajatellut kuvata itse kaikki kuvituskuvat, mutta se jäi nyt tällä kertaa tekemättä, koska kirjoituksieni aiheet koskivat tosiaan etupäässä sosiaalista mediaa koskevaa uutisointia.

Bloggaaminen ei ollut minulle ennestään tuttua, mutta Bloggerin käyttöönotto oli tosi helppoa ja se tarjosi mukavasti valmiita työkaluja, joilla lisätä blogiin näyttävyyttä ja erilaisia toimintoja. Innostun helposti tekniikasta ja erilaisista kikkailuista, mutta tällä kertaa en halunnut käyttää blogin ulkoasuun ja eri toiminnallisuuksien viilaamiseen liikaa aikaa. Ehkä sitten, jos päätän aloittaa bloggamisen ihan ”oikeasti” :) Olisin kuitenkin halunnut kokeilla jonkinlaista kyselyä tai äänestystä, mutta en valitettavasti keksinyt siihen sopivaa aihetta. Se vähän harmittaa. Muutama kurssilainen näytti valinneen Bloggerin sijaan jonkin toisen palvelun. Olisi ollut kiinnostava tietää miksi; oliko toinen palvelu ennestään tuttu vai miellyttikö sen käyttö, sen tarjoamat ominaisuudet tai mahdollisesti vain ulkoasu Bloggeria enemmän.

Annettujen tehtävien tekeminen sujui hyvin ja aikataulussa ja vaikka valitsin sovellusesittelyyn myös joitakin itselleni ennestään tuttuja sovelluksia, jouduin tutustumaan myös niiden ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin syvällisemmin, jotta sain niistä mielestäni riittävän hyvät ja kattavat esittelyt tehdyksi. Myös aktiivisuuteni postausten tekemisessä blogiini oli kiitettävää. Olisin mielelläni kommentoinut muiden kurssilaisten kirjoituksia enemmänkin, mutta luin niitä etupäässä milloin miltäkin päätelaitteelta, kirjautumatta palveluun, jolloin kommenttini olisivat olleet nimettömiä ja sitä en halunnut.

Innostuin muiden blogeja ja sovellusesittelyjä lukiessani erityisesti siitä havainnosta, että kuinka paljon mahdollisuuksia hyödyntää sosiaalisen median tarjoamia valmiita palveluita ja työkaluja nykyään onkaan. Olipa tarve melkein mikä tahansa, ratkaisu siihen löytyy joko kokonaan ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan.

Digitarinani toteutin itselleni aiemmin tuntemattomalla Prezillä, jonka helppokäyttöisyys hurmasi ainakin tämän ensikertalaisen täysin. Innostuin Prezin ominaisuuksista jopa siinä määrin, että unohdin toteuttaa osan alkuperäisestä käsikirjoituksestani. :) Se jäi kyllä vähän harmittamaan, varsinkin kun kurssin päätösluennolla näki, kuinka hienoja toteutuksia toiset kurssilaiset olivat tehneet! Preziä aion ehdottomasti käyttää kyllä jatkossakin!

Kiitos vielä kiinnostavasta kurssista ja sen innostavasta ja mukavasta toteutuksesta!

Terapiaa kyynistyneille ihmisille…

Ajattelin tosiaan päättää bloggaamisen tämän kurssin puitteissa tuohon edelliseen "hyvän mielen" uutiseen Emmasta ja hänen onnistuneesta sponsorin hankinnasta Facebookin ja Twitterin avulla. Päätin kuitenkin vielä nostaa hieman tarkemmin esiin tuossa kirjoituksessani mainitsemani trendin, jonka mukaan sosiaalisessa mediassa esille nousevat tavallisten ihmisten tarinat ylittävät yhä useammin uutiskynnyksen.

Luin nimittäin taannoin artikkelin, jossa mediatutkija Veijo Hietala hehkuttaa sosiaalisessa mediassa leviäviä hyvän mielen uutisia. Kehityskulku on mielestäni hyvä; arjen sankariteot ansaitsevat tulla kerrotuiksi siinä missä kovatkin uutiset.

Mediassa on pitkään ollut vallalla trendi, jossa kovat ja pehmeät uutiset sekoittuvat. Kovat uutiset tarkoittavat esimerkiksi politiikkaa, pehmeät henkilökohtaisia, yksilön tekemisiä ja tunnetason asioita. Raja on kuitenkin hälventynyt 1990-luvulta lähtien ja nyt some -aikana se on hälventynyt lopullisesti.

Hietala arvioi sosiaalisen median muokanneen nykyisiä uutiskriteereitä. Aiemmin uutiseksi on tyypillisesti päätynyt eli uutiskriteerit on täyttänyt esimerkiksi suuria ihmisjoukkoja koskettava, yllättävä tai kielteinen asia. Arkisten ilmiöiden ja esimerkiksi ihmisten hyvien tekojen leviämisestä sosiaalisesta mediasta uutisiin on tullut tälle ajalle tyypillinen ilmiö.

Sosiaalisessa mediassa vilahtelee luontevasti koko elämän aiheiden kirjo ja sieltä asiat siirtyvät luontevasti perinteisiin viestimiin. Nykyään myönteinen pehmeä uutinen voi ylittää uutiskynnyksen siinä missä perinteinenkin uutinen, jolloin myönteiset asiat päätyvät uutisiksi helposti.

Ihmiset haluavat tukea asioita tykkäämällä, jolloin siitä tulee äkkiä ilmiö. Hyville uutisille on myös tilausta. Mediatutkija Hietala huomauttaa, että usein perinteiset uutiset huolestuttavat ihmisiä ja herättävät kysymyksen siitä, vaikeuttaako uutisoitu asia omaa elämää tavalla tai toisella. Uutiset, jotka eivät vaikuta omaan elämään vaan päinvastoin tekevät hyvän mielen, toimivat vastalääkkeenä perinteiselle uutisoinnille.

Nämä uutiset ovat eräänlaista terapiaa. Niistä tulee mieleen, että ihmisiin voi vielä uskoa ja hyviä asioita tapahtuu. Tämä on mielestäni hyvää kehitystä! Ihmisiä kannattaa rohkaista tekemään arjen sankaritekoja; se on sitä todellista sankaruutta :)

 Hietasen haastattelun ja koko artikkelin voit lukea täältä.