Maanantain luento oli mahtava ja innostus sen jälkeen valtava! Ensimmäisen postauksenikin sain silloin aikaiseksi. Tiistaina suurin innostus alkoi kuitenkin jo hiipua ja keskiviikkona,
toisen luennon jälkeen, olo oli enemmäkseen hämmentynyt ja vähän ahdistunutkin. Miksi?Kurssin aihe on mielestäni mielenkiintoinen ja aivan varmasti myös hyödyllinen niin tämän päivän työelämässä kuin vaikkapa vapaa-ajan harrastuksienkin parissa. Koskaan ei nimittäin voi tietää, milloin päätyy esimerkiksi lapsensa urheiluseuran tiedotus- ja web-sivu -vastaavaksi. Tai miksei tästä tosiaan voisi kehitellä vaikkapa jonkinlaista opinnäytetyönkin aihetta?
Kurssin totuetustapa on myös mielestäni sopivan rento ja kivalla tavalla osallistava - ja kyllä, kyllä minä vielä osallistunkin, kunhan saan ensin muutaman jutun siivottua pois tieltä häiritsemästä näitä kesäopintoja.
Syy onkin minussa. En vain yksinkertaisesti ole tottunut jakamaan ajatuksiani sen enempää kuin tekemisiänikään tällä tavoin toisten luettavaksi. Aivan erityisesti sen digitarinan teko ahdistaa, vaikka jonkinlaisen ajatuksen siitä, miten voisin sen ehkä toteuttaa, keskiviikkona sainkin.
Tämä postaus siis vielä ihan vaan pelkää fiiliksen kuvausta. Ensi kerralla sitten jo enempi asiaa eli vuorossa ensimmäinen julkisen some-sovelluksen esittely. Kunhan nyt ensin päätän, minkä sovelluksen esittelen. Suosikkisovellukseni, jossa tuo yhteisöllisyysajatus mielestäni erittäin hienolla tavalla toteutuu, ei nimittäin taida millään muotoa täyttää kriteeriä: "sovelluksen hyödyntämisestä työelämässä" :)
Parasta kuitenkin ryhtyä toimeen ja kurssin tehtävien kimppuun, jos tuo innostuskin sitten taas palaisi. Niinhän ne elefantitkin syödään - pala kerrallaan.
